Ottakaa elämä.

Wait a second, let me catch my breath

Remind me how it feels to hear your voice

Your lips are moving, I can't hear a thing

Living life as if we had a choice

- Alan Walker "Sing me to sleep"

Siitä on (taas) ehkä liikaakin aikaa, ku oon yrittäny kirjottaa teille jotaki. Tuntuu, et tää blogi elää omaa elämäänsä, eikä sitä lue kukaa muu ko minä itte. Saattaa siis olla, et hylkään tänkin, koska mun elämässä ei tapahdu mitään sellasta, mikä sais mut kirjottamaan tänne. 

Se otti askeleen- yhden, tasaisen ja hiljaisen askeleen kohti minua. Se kurotti pitkiä käsiään kohti minua, oikeastaan kohti kurkkuani. En uskaltanut ottaa askeltakaan, tunsin, kuinka joku hengitti niskaani.

"Et pääse pakoon." Se kuiskasi, en tunnistanut ääntä, en sen karheaa sävyä. En sitä lämpöä, en sitä kosketusta. Kaikki oli minulle vierasta- Mukaanlukien ympäristö, jonka raikas ja pehmeä tuoksu valtasi minut. Tiesin, etten tulisi selviämään naarmuitta. Mieleni muuttui, tunnistin hieman kauempaa kantautuvan tutun, turvallisen tuoksun, joka alkoi voimistua.

" Mä olen etsinyt sua, kulta, olin huolissani." Tuttu, rauhoittava ääni huudahti jo lähempää. Oliot ympärilläni olivat kadonneet- en nähnyt mitään muuta, kuin oman kultani, oman lohtuni. Helvetti, miten sitä olikaan ikävä.

" Vittu, mulla oli saatanallinen ikävä.."

Joo, ottakaa siitä tarinan tynkää, jota oon kirjottanut jo vähän pidemmälle. En kuitenkaan aio näyttää enempää, voisi kai sanoa, et son aika diippiä.

Tosiaan, eka vuosi amiksessa takana, kaksi muuta edessä. Mulla on hirveen vanha olo, vanhentuminen vaan ahdistaa- mutta mähän en voi hidastaa aikaa, vaan mun on mentävä. Onneksi saan taas ensi viikolla piristystä elämääni. En kirjota tänne ihmeemmin, ehkä joskus, tai sitten koko paska tulee häviämään bittiavaruuteen.

-Jani

" Ei revitä vanhoja haavoja"

okei, noh, paljon on tapahtunu since viimeks kirjotin tänne. Eli, mein rakas koira nukku pois, soli uupunu ja taistelunsa taistellu.

"Nuku rauhas lapsi pieni,

Mä tulin turvaamaan sun tiesi,

Salli mun uudestaan sut uneen tuudittaa,

Nyt hyvää yötä ja kauniita unia."

R.I.P Arpa, 2.12.2000-2.3.2016

Raskain mielin piti päästää irti siitä, mikä rikastutti meidän elämää peräti 15 vuotta- Arpa yllätti meidät aina viimeiseen asti. Toivon, et sillä on nyt hyvä olla siellä, missä son, lepää rauhassa lapsi rakas.

Hymiö heart

"Matkalla ikuisuuteen kohti tähtiä/

Kaipaan isää ja kaipaan äitiä/

Kohta mä tulen luoksenne taas jälleen/

Tulkaa mua vastaan antakaa käsi mun käteen/"

Ikävä on kova.

Tässä siis Arpa, jos ette tienneet.

Okei, noh, muutakin on tapahtunut. Alotin sit just lukiojakson, joka ajaa mut uupumuksen partaalle, mut on se kaksoistutkinto kai ihan wörtti. Ollaan kans allun kanssa nähty aika semisti viimeaikoina, sekä oon kuraattorille päässyt, ehkä tämä tästä pikkuhiljaa. Toki syistä x ja y nähdään allun kanssa vasta kesällä, hurts like shit mut son ok.

"Minä muuraan sydämeni umpeen, hautaan tunteeni kuoppaan

Opetellaan alusta aloittamaan, opetellaan anteeksi antamaan

Ei revitä vanhoja haavoja, ei käännetä veistä haavassa

On aika kääntää sivua, on aika jatkaa matkaansa"

 Oon päättäny vihdoin kääntää sivua ja vähänniinkon.. alottaa alusta. Toki, siihen vaaditaan enemmänkin kuin pelkkä mun sanelema päätös, asialle pitää tehdä jotakin. Mulla on sellanen feelssi, et mun sosiaalisten tilanteiden pelko on vähän kasvanut. 

"Ei ole valoa tunnelissa, ei ole parempaa huomista

Ei mies tunne ylpeyttä, vaan rypee itsesäälissä

Mies tarttuu hiljaa aseeseen ja pyyhkii silmästä kyyneleen

Hän kiroaa synkän elämänsä ennen kuin päättää päivänsä"

Okei, nyt on deeppiä tekstiä. Biisu kuuluu siis Raaka-Aineelle, oon sitä viime aikoina kuunnellu aika saatanasti. Oli taas snadisti turha postaus, mut en nyt oikeen keksi muutakaan, u know? voi olla siis, et mun blogin elämä on tullu päätökseen.. :"D

- Jani

-But just because it burns, doesn`t mean you`re gonna die-

Tähän alkuun täytyy sanoa, et oon edelleen tyytyväinen mun kouluuni. En oo paljoa kerennyt kirjottamaan, ko se vie mun elämästä aika paljon aikaa atm, maanantaina taas kouluun, näyttöä tekemään, Yiss! Oon kuulemma open mielestä menestyny tuola koulussa ihan hyvin, ja oon ylpee siitä. Oon jotenki maagisesti saanu itteeni niskasta kiinne ton amiksen alettua, ettei oo tietookaan. Tässä pitää oikeesti tietää se, ettei mulla oo tapana käydä koulua kybällä ja nyt panostan tohon kouluun enemmän ku mihinkään muuhun. 

Samal ko kirjotan tätä postausta, haluun kiittää yhtä henkilöä tässä ihan julkisesti. Nimittäin siitä, et hää on jaksanu tukea mua jo erittäin kauan, ja toivon, et hää tunnistaa myöski ittesä tästä tekstistä. Olin tän henkilön luona uv:n, se vaan jakso kattua ku itkin, olin urpo, puhuin syvällisiä tai muutenvaan perseilin. Tää on henkilö, kenestä aion pitää kiinni kunnes kuolen ja sen jälkeenkin. On se tossa abouttiarallaa vuoden kohta pyörinyt kuuntelemassa mua ja perseilemässä mun kanssa. Ihmettelen vitusti, miten tää henkilö jaksaa mua. Oon tälle spesiaalille ihmiselle tyyliin elämäni velkaa. Haluisin vaan kiittää ja halata sitä nyt, mut päälle 160km välimatkaa tekee sen mahdottomaksi. Tää henkilö on ihminen, jota arvostan aivan saatanasti. So, thanks for being mine, vaippa! <3




"Hey there Delilah,
Don`t you worry about the distance,
i`m right there if you get lonely,
give this song another listen,
close your eyes,
Listen to my voice it`s y disguise,
I`m by your side"
- Plain white t`s, Hey there Delilah

Ettei mee ihan lässyks, vietin siis uv:ni baen luona. Lähdin sinne siis 29. pvä illalla, ja tulin eilen, eli 2.1. kotiin. Siinä ajassa riitti mustelmia sekä naurua, itkua ainakin. En muista, milloin viimeksi minulla olisi ollut niin kivaa ja hyvä olla. Pystyin vihdoin puhumaan kaikesta ja pitää huolta. En tiedä, se oli mahtavaa, ikävöin edelleen kovasti häntä.
 Noh, toivon näkeväni hänet taas pian.

2015 oli minulle rankka vuosi monella tapaa, varsinkin henkisesti, enkä ikinä olisi uskonut selviäväni vuoteen 2016. Tässä kuitenkin olen, yritän kovasti selvittää asiani, haluan tietää, mikä minua vaivaa ja korjata sen.

" Where there is desire,
There is gonna be a flame,
Where there is a flame,
someone`s bound to get burned,
but just because it burns,
Doesn`t mean you`re gonna die,
You`ve gotta get up and try"
- Pink, Try

Pikkuhiljaa vuosi 2016 käynnistyy, en voisi uskoa pian täyttäväni jo 17. 17 pitkää vuotta, joihin on mahtunut niin helvetisti kaikkea. Mieleenpainuvin muisto on, kun näin tämän maailmanparantajani ensimmäistä kertaa. Olen hänen kanssaan kokenut paljon, hän jaksaa aina pitää minua pystyssä, kun meinaan romahtaa. Tässä pitää tietää, että se on aikamoinen homma. Silti, silti tämä henkilö jaksaa sen joka kerta tehdä, tietenkin teen saman myös hänelle.

"So stand in the rain,
Stand your ground,
Stand up when it`s all crashing down,
You stand through the pain,
You won`t drown,
And one day what`s lost can be found, 
You stand in the rain."
- Superchick, Stand in the rain

"Ja mä haluun sut ja sä haluut mut. Se on rajuu, et' kaiken tajuu liian myöhään"

Ei siitä kauaa oo, kun oon viimeks kirjotellu, mut nyt on taas jotenki semmoi fiilis et vois kirjottaa ja sillain. En tiiä edes, lukeeko tätä kukkaan, mut sillä tuskin on kauhiasti väliä, kunhan saan edes jotain kirjotella itelleni.

                                               

                                                  "Sä, tulit ihan puskista,
                                                     Mun elämään, vaik` en ollut valmis pysähtymään,
                                                     Mut pysähdyin, ja rakastuin,
                                                     Sä teit saman, mut sit mä luhistuin."

Oon onnellinen, sekä silti niin surullinen, en edes tiedä, miks. Onnellisuuden syyn tiedän, siihen sanon vain yhden päivämäärän. "13.10.-15"

Taas oon kuunnellu Haloo Helsinkiä koko päivän ja lagannu. Aamu alko sillä, et meinasin myöhästyä dösästä, ei se mitään. Koulussa sit olikin vaan hiomista ja silottamista, ihme säätöä. Tykkään tosta koulusta ja noi ihmiset on ihan vitun jeessiä seuraa sielä.

                                   

                                                      "Iske vihdoinkin puukko mun rintaan,
                                                                          En enää palaa"

Ennenkun joku hätäilee, ei, ei nää sanat puhu mun tunteista atm, oon onnellinen mun nykysen kanssa, mä vaan jotenki tykkäsin noista sanoista. Pitäs vajota nukkumaankin, ko en oo sitten yöllä nukkunut kun sen 6h. Kyllä se siitä, tein tänään itse ruokaakin, hyvää sellasta. (Tässä pitää tietää, että mä oon ihan sysipaska kokki, eikä mun anneta kokata...) Ja tänänen tenttikin siirty ens viikkoon, ku ope oli kipeenä. Jouduin sit kans valokuvattavaks, ihan fine.... :D Vaikken ookkaan mikään kaunein ja tyttömäisyyden perikuva. Ottakaa vielä pari kuvaa, jätän tän postauksen lyhyeksi ja ytimekkääksi.

                                
                          

                                               

- Jani

Kirjaimet sun ja mun, kahden ei toivotun.

Taisin poistaa nekin vähäset blogitekstit tästä blogista, helvetin jees :D Ei haittaa kyllä yhtään. 

Kelasin siis pittää blogia uuden nimen alla, vanha ei oikeen toiminu ja sitä stalkkeroi ihmiset, joiden en halunnu stalkkaavan sitä, ihan syistä x ja y. Jos he nyt sitten löytävät tiensä tähän blogiin niin toivon, että antavat mun jo olla.

Ekakskin, oon nyt siis alottanut jo päälle 3kk sitten maalarikoulun, joka on ihan täydellinen koulu mulle. Alotin sit opiskeleen kaksoistutkintoa ja oon koko ajan ihan piipussa ja väsynyt. Taisi sekin olla yks vitun iso virhe, mut kolme vuotta kun kestää ni on paremmat jatko-opiskelumahollisuudet ja sillain, Oon kans taas alkanut käymään faijalla ystävänpäiväepisodin jälkeen, ihan hyvin on mennyt tähän asti. 
   Ahdistaa perkeleesti, kun joulu vaan lähenee ja lähenee. Ihmiset on kireenä ja stressiä löytyy mullakin siitä, saanko kaikki kouluhommat ajoissa valmiiks. Pitäs petsata yks boxi, sekä pintamaalata jakkara ja ovi. Lisäks mulla olis viellä sellanen yks helvetin peiliovi tekemättä. Se peiliovi ei siis ollut alunperin mun, vaan yhen toisen opiskelijan, mut hää sit ei ilmestyny kouluun, ni ovi heitettiin mulle. Lisäks olis vaan helvetisti tekemistä, pitäs piirtää joulukortteja ja parit stuffit yksille frendeille. Ainiin, nykyään myös seurustelen (joo`op.) joten aikaa pitää riittää sillekkin höpölle. 

Tänki kuven piirsin murulle :3

Noh, paljon oon si piirrelly ilmesesti. Murukin kävi tässä meillä yks viikonloppu, oli vaan la-su, mut nauttisin kyllä ihan perkeleesti :3 Katottiin tyyliin tfios, taino, "katottiin". Muuten oonki sit rampannu koti-asema-koulu- väliä lahjakkaasti, vituttaa kun puolet päivästä menee koulumatkoihin ja oon aina niin väsy. Ei se mitään, jos sitä pääsis muuttaan pois tässä jossain kohtaa, ehkä ens vuonna tai sitkun koulut loppuu.

En atm keksi teille mitään ihmeellisempää kirjotettavaa, koska mulla on niin paljon tekemistä, rehellisesti sanottuna. Kuitenkin vaan makaan loppuillan sängyllä tekemättä mitään. Sain kans ilosesti vaihdettua muuten kutsumanimen,oon onnellinen.

-Jani